Nää on oikeastaan mun mummin sivut, missä sä nyt surffailet. Mutta, kun se niin hartaasti pyysi, et sais laittaa mulle oman sivun, niin mä hellyin ja annoin luvan. Kelpaahan mua katella, vai mitä?

Mä saatan tehdä joskus jotain pientä jäynää äitille. Silloin se kääntyy musta pois päin, mutisee jotain et yks,kaks,kolme....kymmenen ja kun se kääntyy, niin se hymyilee mulle näin......jotenkin vähä kireesti. Miks?

Mä tykkään kamalasti kaikista karvaleluista! Ja niillä on hyvä harjoitella noita kirurgin hommia, voin sit auttaa äitiä töissä ihan tosissani! Ja mä kannan kyllä itse tavarani, mä en tarvi siihen palvelusväkeä!

Mä olen kans kauhean suosittu kaveri piireissä ja mulla on monta tosi hyvää kamua. Enkä niin rasittava ole, mitä näiden kamujen ilmeet antaa ymmärtää.

Anna pusu...

Mä olisin kyllä voinu kantaa ne eväätkin?.....

 

Raisio 17.8.2014

Tuomarina: Margaret Martin, Irlanti

AVO ERI, AVK1, SA, PN1, SERT,VSP

Handlerina Raakel Ruohola

Kuvat:Marika Vaanola

Humpun Titanic Of Memories "Tyyne"

B/B, 0/0, polvet 0/0

s. 13.4.2012

Kuvat: Marika Vaanola ja Karoliina Koivisto

Mä olen Tyyne, jonka äitini Pirkko pyöräytti maailmaan 13.4.2012. Me ollaan sisarusteni kanssa vähän niin kuin valmiiksi kuuluisuuksia...tai ainakin melkein, kun synnyttiin juuri tuona päivänä. Nimetkin me ollaan saatu sen mukaan eli minä olen viralliselta nimeltäni Humpun Titanic Of Memories. Joko sytytti?......No synnyttiin Titanicin uppoamisen vuosipäivänän aikoihin.....mikä se Titanic sitten ikinä olikin.....

Äiskä haki mut kotiin 11.6.2012 ja siitä saakka olen sulostuttanut sen elämää. Tosin siitä sulostuttamisesta meillä on välillä vähän eriävät mielipiteet...

Mun oikea äiskä, Pirkko, oli loisto mutsi! Se jakso meidän kanssa touhuta ja leikkiä. Mut veikkaan, et huokaisi helpotuksesta, kun meidän lähdettyä rauha laskeutui taloon.

Mähän olen valmis filmitähti, kuten nimelleni sopii. Vai voitko väittää vastaan?!

Kun mä tulin uuteen kotiini, niin siellä mua odotti mun uus isoveli, Rölli.

Se oli tosi nasta jätkä, tai ehkä sitä ei enää voinu sanoa jätkäksi, olihan se jo aika vanha, yli 12 vuotta!

Mä en ikävä kyllä ehtiny kauaa isoveljestä nauttia, kun se lähti jonnekin koirien taivaaseen. Se on varmaan joku kamala paikka, kun äiti itki niin kamalasti Röllin sinne lähtöä. Mä en halua lähteä sinne koskaan, ettei äitin tarvi taas itkeä!

Mä olen niin fiksu tyttö, että rupesin heti käymään äitin kanssa töissä. Ja kuten näkyy, se oli tosi väsyttävää. Mun tehtäväni oli huolehtia siitä, että jokainen sai rapsututtaa mua tarpeeksi ja kehua mun luita!

Sammuttakaa nyt hyvät ihmiset se valo!!! Ettekste nää et mä koitan nukkua!!

Mulla on töissä myös oma sviitti, niin kuin muillakin työntekijöillä, tärkeä osa työyhteisöä kun olen!

Mä olen myös tosi avulias: kannan mm. äitin ostokset kotiin, kun se on ollu shoppailemassa jotain kledjuja....

....tai jos ollaan oltu yhdessä kauppareissulla, niin hoidan kyllä oman osani kantamuksista.

Ja tottahan mä omat kauneudenhoitovälineeni roudaan myös! Tässä ollaan äitin kanssa menossa kaunistautumaan pihalle.....omat hiuksensa se kyllä kampaa kotona....

Me harrastetaan äitin kanssa kaikenlaista, mm.lenkkeilyä....

..............autoilua, tosin yleensä mua ei sullota tähän pieneen jalkatilaan, vaan saan lekotella tuolla takaosassa.

Ja sit mä käyn uimassa!!! Se on tosi nastaa puhaa, suosittelen. Pysyy kroppakin timmissä kunnossa!

Äiti oli etsinyt mulle seuralaista jo jonkun aikaa ja sharmantin Buddy-herran palvelusväki toisaalla etsi uutta kotia Buddylle. Meidän mummi kuuli tästä ja siitä se lähti.....

Me tavattiin ensin mummin luona, eikä näistä treffeistä vauhtia puuttunut. Ei uskoisi että Buddy on jo 10 vuotias!

Smak!! Ei siinä sen enempää amoria tarvittu, tää on mun mies!

Niinpä Buddy muutti meille ja nyt me eletään avoliitossa

Tää oli rakkautta ensi nuuhkaisulla!!

Saadaaks me tulla jo?....

Täs on meidän perhepotretti 2014 jouluna ja on tossa kuva Buddysta yksinään joku ihmeellinen punanen jutska päässä. Ja sit on toi, missä äiskällä on jotain mummin pentuja sylissä, miksiköhän sekin piti laittaa mun sivulle?...

Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä kaikki aina mene niin kuin ensin luulee. Mäkin ajattelin aiemmin, että musta tulee isona kirurgi, hyvät lähtökohdat sille kun olisi ollut, kävinhän mä ensimmäsiet elinvuoteni töissä eläinklinikalla. Mutta sitten emäntä lähti opiskelemaan ja käytiin enää vaan osa-aikaisesti töissä, niin silloin mä löysin laulamisen! Tosin emäntä väitti sitä ulvonnaksi, mut se ei osannu arvostaa mun kykyjäni tässä. Ja koska emäntä ei siitä tykänny, niin harjoittelin niitä aarioita vaan kun se oli poissa, mut ei meidän naapuritkaan tykänneet niistä. Harmi, minä kun koitin antaa kaikkeni. Ja koska minä en luovuttaut, niin emännän oli pakko ja se tarkoitti, että mulle piti etsiä uusi palvelusväki, jolla ei olisi tyhmiä naapureita lähi mainkaan. Niinpä erinäisten vaiheiden jälkeen muutin Kokemäelle, jonne tieni vei jonkun mummin vanhan kaverin kaverille. Hassu yhteensattuma, mutta uusi emäntänikin on Marika ja isäntä Aki.Niinpä minä nyt sitten olen Kokemäen tyttöjä tästä eteenpäin.