Vielä vanhanakin tassu nousi ja leikki maistui

Klapin veto Mikan kanssa oli aina yhtä hauskaa Pontuksen mielestä.

Pontus pongasi oitis matkalaukustamme hänen Prahan tuliaisensa

Pontus rakasti laumaansa suurella sydämellä ja piti huolta sen kaikista jäsenistä

Int & Fin & S & N Mva SV-99, LT+238 Flit “Pontus”

D/D, 0/0
s 4.6.1996 * 18.4.2007

Pontuksen viimeisen kesän riemua meren rannalla

 

Pontus oli ensimmäinen bordeauxindoggini ja hän tassutteli suoraan sydämeeni kesällä 1996. Päivääkään en valintaani katunut,hän oli mahtavin yksilö;iloinen,energinen ja sydän täyttä kultaa.
 
Pontus rakasti kaikkea leikkimistä, mutta pallot olivat hänen intohimonsa. Poikani Jarin pelatessa jalkapalloa nuorempana, "testamenttasi" joukkue kaikki huonoksi menneet jalkapallot Pontukselle. Takkapuiden kanto metsästä kotiin kuului myös Pontuksen askareisiin, samoin kuin puiden haku puuvajasta; Mika kantoi puukoria ja Pontuksella oma puu suussa. Tämän kaiken vähän krouvimman leikin vastapainoksi hän rakasti ilmapallon pomputtelua. Kun sen heitti hänelle, hän tökkäsi sen kuonollaan takaisin. Eikä hän koskaan rikkonut yhtään ilmapalloa!
 

23.9.2001 käytin Pontuksen luonnetestissä.Jo mennessäni tiesin että minulla on koira, jolla asiat korvien välissä on aivan kohdallaan.Mutta nyt se tuli virallisestikin todistettua. Lopputulos oli +238p eikä yhtään miinuspistettä. Pisteet tulivat myös ,rodun huomioon ottaen, juuri oikeista kohdista.Luonnetestituloksessahan ei saa tuijottaa pelkkiä loppupisteitä vaan pitää osata lukea eri osioita oikein.Palveluskoirien "ihanne" pistemäärät eivät ole ihanteita näille roduille.

Pontuksen pisteet eri osioista:

TOIMINTAKYKY +30 (suuri)
 
TERÄVYYS +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
 
PUOLUSTUSHALU +3 (kohtuullinen,hillitty)
 
TAISTELUHALU +20 (kohtuullinen)
 
HERMORAKENNE +70 (suhteellisen rauhallinen)
 
TEMPERAMENTTI +45 (vilkas)
 
KOVUUS +24 (kohtuullisen kova)
 
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +45 (hyväntahtoinen,luoksepäästävä,avoin)
 
LAUKAUSPELOTTOMUUS + (laukausvarma)

Pontus oli komea poika, niin parhaassa miehen iässään.......

....kuin vielä 10-vuotiaanakin

Tää on mun klapi....



Pontuksen poismeno oli valtava menetys, niin minulle kuin koko hänen laumalleenkin. Minulle Pontus oli "elämäni koira", sillä vaikka kaikki ovat äärettömän rakkaita, on joidenkin kanssa joku erityinen yhteys, sielun kumppanuus tai mikä se sitten onkin.

Pontuksesta tuli enkelikoira vain kuukautta ennen hänen 11-vuotis syntymäpäiväänsä. Tuona päivänä Mika istutti pihallemme "Ponnari-puun" hänen muistolleen. Tänä päivänä puu kasvaa ja kukoistaa, kunnioittaen Pontuksen syntymäpäivää kukkimalla juuri siihen aikaan.