Kiitos että sain seurata Elsan elämää ja tavata häntä! Tässä viimeinen kerta, vain 11 päivää ennen kun Elsa lähti koirien taivaaseen.

Osaa se Aatos herrakin ottaa kaiken irti nautiskelusta!

Elsa oli ehdottomasti isin tyttö, eikä sitä voinut olla huomaamatta :-)

Suvimarjan Isabella "Elsa"

D/D, 0/0

s.23.12.2002 *19.7.2014

Elsa sai elää pitkän ja hyvän elämän; 11v ja 7kk.

Hän oli kiltti ja rauhallinen, mutta omanarvon tuntoinen lady, joka ei kauheasti hötkyillyt. Muun maailman meno ei häntä kovin paljon kiinnostanut, varsinkaan vanhemmiten, kunhan palvelusväki piti huolen hänen päivittäisistä tarpeistaan, ja sehän piti! Ruoka lienee ollut se ykkös juttu, sitten riittävät rapsutukset ja liikunta silloin kun hänelle sopi.....ja myös siihen suuntaan kun hänelle sopi, ainakin vanhemmiten.

Elsa asusteli Liedossa palvelusväkensä kanssa. Hän piti silmällä niin kaksi kuin nelijalkaisiakin laumansa jäseniä omalla verkkaisella tyylillään.

Kiirettä ei hänen mielestään kannattanut pitää, vähemmälläkin ehti. Tosin, jos onli hyvää syy, niin vauhtiakin löytyi ja hetken matkaa jaksoi ihan vaikka juostakin.....jos huvitti :-)

Elsa rakasti sohvalla löhöilyä ja rapsutusta....no kukapa ei!

Ja kun palvelusväki hommassa hyytyi, siirtyi Elsa kissa ystäviensä viereen nauttimaan kasvohoidosta.

Mä en sit kyl leiki teiän kaa!

Elsan "pikkusisko" Iines koitti saada kaveriaan vähän leikkimään.....tällä kertaa siinä onnistumatta.

Ohhoh kun ramasee....

On tämä kotikoiran elämä sitten mukavaa

Miksei kukaan rapsuta?

Kyllä sitä skarppinakin osataan olla, jos halutaan.....varsinkin jos keittiön suunnasta kuuluu lupaavia ääniä.....