Humpun Titanic Of Memories "Tyyne"

Humpun Titanic Of Memories "Tyyne"-  Suvimarjan Kennel | Turku

B/B, 0/0, polvet 0/0
s. 13.4.2012 *2.3.2020

Kuvat: Marika Vaanola ja Karoliina Koivisto
Tyyne jalostustietojärjestelmässä
Tyyne ruohossa
Nää on oikeastaan mun mummin sivut, missä sä nyt surffailet. Mutta, kun se niin hartaasti pyysi, et sais laittaa mulle oman sivun, niin mä hellyin ja annoin luvan. Kelpaahan mua katella, vai mitä?
Tyyne tuijottaa
Mä saatan tehdä joskus jotain pientä jäynää äitille. Silloin se kääntyy musta pois päin, mutisee jotain et yks,kaks,kolme....kymmenen ja kun se kääntyy, niin se hymyilee mulle näin......jotenkin vähä kireesti. Miks?
Tyyne ja lelu
Mä tykkään kamalasti kaikista karvaleluista! Ja niillä on hyvä harjoitella noita kirurgin hommia, voin sit auttaa äitiä töissä ihan tosissani! Ja mä kannan kyllä itse tavarani, mä en tarvi siihen palvelusväkeä!
Tyyne ja kaveri
Mä olen kans kauhean suosittu kaveri piireissä ja mulla on monta tosi hyvää kamua. Enkä niin rasittava ole, mitä näiden kamujen ilmeet antaa ymmärtää.
Tyyne tutustuu
Tyyne ja kissa
Anna pusu...
Tyyne kantaa
Mä olisin kyllä voinu kantaa ne eväätkin?.....
Tyyne kisoissa
Raisio 17.8.2014
Tuomarina: Margaret Martin, Irlanti
AVO ERI, AVK1, SA, PN1, SERT,VSP
Handlerina Raakel Ruohola

Kuvat:Marika Vaanola
Tyynen riemua
Tyyne lelunsa kanssa
Tyyne
Mä olen Tyyne, jonka äitini Pirkko pyöräytti maailmaan 13.4.2012. Me ollaan sisarusteni kanssa vähän niin kuin valmiiksi kuuluisuuksia...tai ainakin melkein, kun synnyttiin juuri tuona päivänä. Nimetkin me ollaan saatu sen mukaan eli minä olen viralliselta nimeltäni Humpun Titanic Of Memories. Joko sytytti?......No synnyttiin Titanicin uppoamisen vuosipäivänän aikoihin.....mikä se Titanic sitten ikinä olikin.....
perhepotretti
Täs on meidän perhepotretti 2014 jouluna ja on tossa kuva Buddysta yksinään joku ihmeellinen punanen jutska päässä. Ja sit on toi, missä äiskällä on jotain mummin pentuja sylissä, miksiköhän sekin piti laittaa mun sivulle?...
Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä kaikki aina mene niin kuin ensin luulee. Mäkin ajattelin aiemmin, että musta tulee isona kirurgi, hyvät lähtökohdat sille kun olisi ollut, kävinhän mä ensimmäsiet elinvuoteni töissä eläinklinikalla. Mutta sitten emäntä lähti opiskelemaan ja käytiin enää vaan osa-aikaisesti töissä, niin silloin mä löysin laulamisen! Tosin emäntä väitti sitä ulvonnaksi, mut se ei osannu arvostaa mun kykyjäni tässä. Ja koska emäntä ei siitä tykänny, niin harjoittelin niitä aarioita vaan kun se oli poissa, mut ei meidän naapuritkaan tykänneet niistä. Harmi, minä kun koitin antaa kaikkeni. Ja koska minä en luovuttaut, niin emännän oli pakko ja se tarkoitti, että mulle piti etsiä uusi palvelusväki, jolla ei olisi tyhmiä naapureita lähi mainkaan. Niinpä erinäisten vaiheiden jälkeen muutin Kokemäelle, jonne tieni vei jonkun mummin vanhan kaverin kaverille. Hassu yhteensattuma, mutta uusi emäntänikin on Marika ja isäntä Aki. Niinpä minä nyt sitten olen Kokemäen tyttöjä tästä eteenpäin.
Share by: