Tupukan Garelia "Heta"
Heta oli herttainen ja kiltti mutta tietyissä asioissa myös määrätietoinen neitonen. Hän jätti vahti hommat Oskulle, ne eivät häntä kiinnostaneet eikä hänellä ollut tarvettakaan sillä Osku hoiti sen puolen.
Hetalla todettiin luovutuksen aikaan tehdyssä eläinlääkärintarkastuksessa sivuääni sydämessä, mutta se ei muuttanut meidän päätöstämme siitä, että Hetasta tulisi meidän lauman jäsen. Eikä se vaikuttanut myöskään Hetan iloiseen ja toimeliaaseen luonteeseen, josta löytyi myös älykäs "ketkuilijan" piirre. Hän oppi kerrasta, mikä on kiellettyä ja oli muutenkin erittäin oppivainen kaiken suhteen. Kun ihmisiä oli paikalla hän oli mitä hyväkäytöksisin neiti, joka leikki vain omilla leluilla. Mutta, kun silmä vältti, haki hän kenkähyllyltä itselleen mukavan kengän tai jonkun lapsilta lattialle unohtuneen "uuden" lelun ja kiikutti ne omalle pedilleen ja peitti patjan alle! Sieltä sitten löytyi milloin mitäkin ja Heta näyttii aina yhtä viattomalta "enhän se minä ollut"-ilme ihanalla ruttu naamallaan.
Hetan kasvattaja tutkitutti hänen sydämensä spesialistilla useamman kerran ja jo ensi käynnillä ennuste oli huono: ehkä vain vuosi elinaikaa jos elää rauhallista elämää. Kovin rauhallista tuo elämä kolmilapsisessa perheessä tuskin on, kun joukossa on myös toinen koira ja muutama kissa. Tulimme asian suhteen siihen tulokseen, että Heta saa elää ihan normaalia koiran elämää paitsi että voimakkaat stressi tekijät tai kiihokkeet karsitaan pois, kuten leikit vieraiden koirien kanssa, lenkit kesä kuumalla tai paukku pakkasilla ym. Ja tietenkään mitään anestesiaa vaativaa toimenpidettä kuten lonkka- ja kyynärkuvauksia ei myöskään tehty. Onneksi Osku oli rauhallinen leikkikaveri, joten he saivat leikkiä vapaasti yhdessä. Näillä "eväillä" Heta sai olla kanssamme melkein kolme vuotta ja kasvattaja kulki rinnallamme kaiken aikaa, loppuun asti.
