Viljo-herra 18v sai syntymässään villikissan verta suoniinsa, mutta se ei estänyt häntä nauttimasta kotikissan päivistä. Veri veti kuitenkin kulkemaan, kastraatiosta huolimatta. Onneksi reissut iän myötä lyhenivät ja kotona köllöttely voitti reissu pojan elämän. Hän ei liiemmin välittänyt koirista, ne kun olivat hänen mielestään liian tuttavallisia ja sotkivat turkin. Siksi hän viihtyi parhaiten joko meidän sängyn päällä, olohuoneessa tai yläkerrassa, niihin eivät koirat saa tulla.